Mä nyt jäin jotenkin jumiin näihin ajatuksiin Suomen itsenäisyyteen liittyen. Siispä nyt vielä toinen postaus vähän niinkuin itsenäisyyspäivän tunnelmissa. :)
Mä luin lukiossa paljon historiaa ja kirjotin sen ylioppilaskirjoituksissakin. Jos nykyään olisi enemmän aikaa, tykkäisin vieläkin lukea ja tutkia kaikkia historian juttuja, jotenkin ne on tosi kiehtovia! Vaikka samalla kyllä huomaan, että mulla on varmasti aikamoisia aukkoja ihan yleissivistävälläkin tasolla historiassa! :D Mua kiinnostaa kauheasti kaikki historiallisiin tapahtumiin liittyvät leffatkin, mutta samalla oon sellainen nössö, että en kestä katsoa esim. natsi-Saksaan liittyviä elokuvia ollenkaan. Tai muitakaan sotaelokuvia oikeastaan. Varsinkaan, jos voin vielä ajatella, että ne asiat on oikeasti tapahtuneet. Tiedän, että maailmassa on tapahtunut ja tapahtuu edelleen kamalasti pahaa, mutta mä luulen että alkaisin murehtia niitä niin paljon, etten pystyis enää toimimaan mun normaalielämässä. Niinpä välttelen sellaista liian realistista kuvakulmaa mm. sotiin varsinkin leffoissa.
Eilen yöllä julkaistuani itsenäisyyspäiväpostauksen, aloin miettiä, miten Suomen sodat ovat mua koskettaneet tai mitä mulle tulee niistä mieleen. Vahviten mua niihin aikoihin yhdistää isovanhemmat. Äidin puolen mummu ja pappa ovat tosi läheisiä mulle, ja heidän kanssa on juteltu monet kerrat sodasta. Mummu oli silloin vielä nuori tyttö, noin kymmenvuotias, pappa vähän vanhempi. Kumpikaan heistä ei siis joutunut lähtemään kotoa, mutta molemmat muistavat sota-ajat hyvin. Oli pulaa kaikesta, viikottain pappi kiersi kylällä viemässä suru-uutisia taloihin. Mummun isä joutui lähtemään talvisotaan, toisin kuin muiden mummun koulukavereiden isät, koska oli muita isiä sen verran nuorempi. Mummu on monesti kertonut, kuinka epäreilulta tuntui, kun muut tytöt saivat pitää isänsä kotona, mutta mummun isä joutui aina lomien jälkeen lähtemään takaisin. Niin läheltä siellä sodassa liippasi, että isopappa sai kallioon osuneen luodin johdosta kivensirpaleita päähänsä. Muistaakseni siitä ei kuitenkaan jäänyt mitään suurempia vaivoja.
Elämä oli rankkaa myös kotona. Kaikki kylän miehet olivat poissa, ja maatilan työt jäivät naisten ja lasten vastuulle. Mummuni vanhin veli oli vasta 13-vuotias, mutta hän joutui tekemään äidin apuna aivan aikuisen miehen työpäiviä ja askareita. Hevoset, jotka olivat korvaamaton apu peltotöissä, oli myös jouduttu antaa armeijalle. Kylälle jäi vain pari hevosta, joita sitten kyllä kierrätettiin eri taloissa apuna.
Mummun kotitaloon muutti sodan ajaksi isopapan veljen perhe, jotta naiset ja lapset saivat tukea toisistaan ja pyörittivät yhdessä huushollia. Isopapan veli kaatui sodassa, joten menettäminen koettiin myös mummun perheessä.
Näitä tarinoita mä voisin kuunnella ja jatkaa vaikka kuinka, mutta ehkä jokaisen olisi mieluummin parempi kysellä omilta sukulaisilta heidän muistojaan tuosta ajasta. Varmasti jokainen tuntee jonkun, joka on vähintäänkin kuullut sota-ajan tarinoita omilta vanhemmiltaan. Kannattaa kysellä ja kuunnella, ei menee enää montaa vuotta ja näitä ihmisiä ei enää ole täällä noita asioita meille kertomassa.
Kun kuuntelee tällaisia juttuja, tulee miettineeksi omaakin tilannettaan ihan toiselta kannalta. Ja ymmärtää, miksi sota-aikaan eläneillä esimerkiksi tavaroiden kulutus on aivan eri luokkaa kuin nykyihmisillä. Mummu ja pappa kertovat heittävänsä esimerkiksi ruokaa pois alle puoli roskaämpärillistä kuukaudessa. Itse luulen tuhlaavani vähintään puolet enemmän samassa ajassa.
Youtubesta löytyi aika paljon ihan suomenkielisiä videoita, joissa sotaveteraanit ja lotat kertovat muistojaan sota-ajalta. Jos on ylimääräistä aikaa, kannattaa katsoa! Ekat kolme video muistuttavat hyvin siitä, kuinka nuoria monet sotilaat ovat sodan aikana olleet, kuinka kauheita asioita he ovat joutuneet näkemään ja kokemaan, ja kuinka vastassakin oli vain ihmisiä.
Lisää videoita on mm. tämän, tämän, tämän ja tämän linkin takana (näissä linkeissä on monta lottavideota!). Ja TÄÄLTÄ löytyy yhden käyttäjän sivu, jolla on montamonta videota, joissa veteraanit ja lotat kertovat kokemuksiaan.
