Leipomispäivä mummolassa

Viime perjantaina mä pakkasin heti aamusta autoon pikkusiskon ja Rocken. Niin ja Rocken hihnat, Rocken ruokasäkin, kaksi aroniapensasta, leipomisvärkit, siskon ulkovaatteet, oman kassin ja.. No, ymmärrätte varmaan. :)

Sitten suuntana oli mummola. Päivä oli harmaa ja sateinen, eli täydellinen päivä ottaa pieni varaslähtö joululeipomusten kanssa. Ihan ensin Alisa halusi esitellä teille meidän leipomisvärkit. 

Mummu oli laittanut pappan tekemän leipomapöydän valmiiksi uunin viereiselle pöytätasolle. Mun mielestä leipomapöytä on tehty koivusta, ja siinä kolmella sivulla reunat, jotka helpottavat jauhojen ja muun sellaisen pitämistä pöydän päällä (lattian ja kaappienvälien sijaan). 

Mä tilasin mummulle tavuristikko-lehden vuodeksi pari viikkoa sitten, joten nyt halusin viedä jotain pappallekin. Niinpä me Alisan kanssa etsittiin ja löydettiin kolmekin kirjaa kauppareissulla. Nyt on pappallekin tekemistä niille hetkille, kun mummu kasaa tavuristikoita. :)

Alisa halusi alottaa leipomiset pipareista, mistäpä muustakaan. :) Meillä oli paljon muotteja ja kaksi kilon pakettia kaupan valmistaikinaa. Alisa ei saisi syödä paljon maitotuotteita, joten me otettiin laktoositon ja maidoton taikina. Taikinavaiheessa se oli tosi namia, mutta mun makuun valmiit piparit eivät olleet ihan yhtä hyviä kuin normaalitaikinasta tehdyt. Toisaalta mä tykkäänkin paljon enemmän siitä taikinasta kuin paistetuista pipareista! :)

Kun piparit oli valmiita ja viilentyneet rauhassa, kaivettiin esiin koristeluvärkit. Mä en olisi niitä välttämättä kaivannut eikä meidän perheellä ole juuri ollut niitä tapana käyttää, mutta Alisa vaati niin mikäs mä olen ei sanomaan. :) Tällaisia pieniä juttuja on vaikea kieltää siskolta, jota näkee vain pari kertaa kuussa. :) Niinpä me otettiin vaaleanpunainen, vihreä ja valkoinen purtilo. Käytössä huomasi, että aine pysyi juoksevampana ja siis helpommin käytettävänä, kun purtilot piti lämpimässä vedessä aina pursottelujen välillä. Kun vielä valitsee sopivan kokoisen kulhon, voi purtilot laittaa kulhoon väärin päin ilman, että korkkejakaan tarvitsee välissä sulkea. 

Sitten tehtiin joulutorttuja! Alisa halusi jaotella taikinan meidän ja mummun omiin, joten työvälineistä tehtiin rajaviiva ja Alisa askarteli vielä muistilaput, jotta tiedettiin, missä oli kenenkin taikinalaatat. Mun nimilapun alle ilmeistyi vielä tän kuvan ottamisen jälkeen toinen lappu, jossa oli sitten Alisankin nimi. :)

Me oltiin leivottu jo useampi tunti kun päästiin torttuvaiheeseen, joten Alisa otti hatkat ja lähti askartelemaan. Mä sain siis viimeistellä tortut ihan yksinäni. :p

Pappa on askarrellut mummulle myös toisen leivontapäiviä helpottavan kapistuksen. Mummulla ja pappalla on pitkä puupenkki heti keittiön vieressä. Pappa on tehnyt puusta tuollaisen pitkän "levyn", joka sopii täydellisesti puupenkin käsinojien päälle. Siihen vain voipaperi päälle ja uunista valmiit luomukset voi siirtää tähän jäähtymään. Näin pellit saa nopeasti portaalle jäähtymään ja käyttöön seuraavaa erää varten. :)

Tässä vielä valmiita luomuksia. Kuvassa on ihan normaaleja torttuja, mutta me tehdään aina osa tortuista sellaisiksi "minitortuiksi", jotka on sopivia suupaloja, kun tarjolla on muutakin makeaa jälkkäriä. Tavallinen taikinalaatta jaetaan siis normaalisti puoliksi, mutta sen jälkeen puolikkaat leikataan vielä molemmat neljään osaan. Näistä minitaikinapaloista tehdään sitten jokaisesta pieniä torttuja. :)

Vitsi ku tekeekin taas mieli joulutorttuja! Ne on ehdottomasti mun lemppareita joulun makeista herkuista. Onneksi jätin kaikki tortut mummolaan tai äidille, ja vastustin kiusausta tuoda niitä Jyväskylään. :)

Joko te olette alottaneet joululeipomiset? Vai jaksatteko edes tehdä perinteisiä jouluherkkuja?