Meidän mummolassa on aina ollut kissoja. Ja tädillä. Ja meillä kotonakin pieniä taukoja lukuunottamatta lähes koko elämäni ajan. Kuitenkin ihastukseni kissoihin on ollut viimeiset vuodet sellaista vaimeaa. Rakastan meidän kissaveljeksiä ja paijailen niitä aina tilaisuuden tullen kotikotona käydessä, mutta en ole muistanut haaveilla omasta kissasta vuosiin.
Nyt kissakuume kuitenkin iski muhun ehkä kuukausi takaperin. Tiedän etten halua ottaa kissaa pieneen yksiööni, liian vähän tilaa ja liian vähän läsnäoloa kissalle. Käyn kotipaikkakunnalla vähintään joka toinen viikonloppu, ja olen kesät töissä siellä. Jos asuisin yhtään pysyvämmin yhdellä paikkakunnalla ja asuntoni olisi vähän isompi, ottaisin kissan heti! :) Kissat ovat niin itsenäisiä, ne eivät kaipaa hirveää hösläämistä ympärilleen, ja ne pärjäävät päivät yksin paremmin kuin esimerkiksi koirat.
En ole mikään rotukissa-ihminen, mulle kelpaisi ennemmän kuin hyvin ihan tavallinen maatiaiskissa. Kaikista mieluiten ottaisin kuitenkin kaksi kissaa. Niistä olisi seuraa toisilleen, "kaksin aina kaunihimpi" jne.. :)
Loppuun vielä hauska kuva joka kuvaa musta hyvin ihmisen ja eläimen välille kehittyvää suhdetta :)
Kuvat http://weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti