Pari viikkoa sitten sain opiskelijakämpälleni kolme kunniavierasta. Työkaveri, josta on tullut todellinen ystävä, saapui vierailulle kahden karvaisen lapsensa kanssa. Tällaiset söpöt sisarukset sieltä auton takakontista tupsahti.
Ja oli kuulkaa niin suloisia murusia! Olen tottunut isoihin koiriin kuten saksanpaimeniin enkä pelkää niitä, mutta kyllä nämä vähän rujomman näköiset kaverukset aluksi näyttivät vähän pelottavilta. Mutta paljastuivat hurjan kilteiksi ja rauhallisiksi!
Nämä sisarukset ovat tottuneet asumaan maalla omakotitalossa ja ystäväni vähän pelkäsi miten ne suhtautuisivat mm. hissiin ja kerrostalossa kuuluviin ääniin. Mutta kaikki meni tosi hyvin, ja piskit osasivat käyttäytyä tosi hyvin myös pienessä 30:n neliön asunnossani. Kun pienen huoneen keskellä laitetaan ilmapatja joka vie lähes kaiken liikkumatilan, voisi näin isojen koirien turhautuvan. Mutta nämä kaverit pistivät nukkumaan eteiseen ja patjan viereen ja tuhisivat tyytyväisinä koko yön.
Äitiä tuli kovasti ikävä kun mama poistui hetkeksi asunnosta, mutta rauha säilyi silloinkin kun me tytöt lähdettiin shoppailemaan ja koirat jäivät asunnolle koiravahdiksi hälytetyn poikaystävän kanssa. :) Tiedustelupuhelu shoppailujen välissä paljasti, että karvakaverit olivat asettuneet takaisin nukkuma-asentoon pian lähtömme jälkeen.
Iso karvainen mattoni oli koirien kovassa suosiossa, siinä olisi ilmeisesti viihtynyt pidempäänkin. Tämä vierailu opetti sekä omistajalle että mulle, että hyvin koulutetut isotkin koirat pärjäävät kyläilyjen ajan aivan hyvin pienessäkin kerrostalokämpässä. Sain kyllä ihania vieraita ja mukavia muistoja näistäkin parista päivästä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti